Uutinen tutkijoille suunnatun, viitteidenhallintaan tarkoitetun sosiaalisen verkkopalvelun Mendeleyn myymisestä maailman suurimmalle tieteelliselle kustantajalle Elsevierille ei tullut yllätyksenä, sillä siitä oli huhuiltu jo pari kuukautta. Vaikka Mendeleyn kehittänyt tiimi ja Elsevier molemmat hehkuttavat fuusion tarjoamia mahdollisuuksia ja vakuuttavat toiminnan jatkuvan ennallaan ja vähintään yhtä avoimena kuin tähänkin asti, uutinen on herättänyt myös voimakkaita vastareaktioita. Useat näkyvätkin henkilöt (mm. Peter Suber) ovat jo ilmoittaneet poistavansa Mendeley-tilinsä vastalauseena tapahtuneelle.
Reaktioiden katkeruutta selittää se, että Mendeley oli onnistunut profiloitumaan avoimen tieteen ja avoimen tiedejulkaisemisen kannattajien lempilapseksi, ja sen myyminen 45 miljoonalla punnalla (noin 20 puntaa per käyttäjä) nimenomaan Elsevierille tuntuu monista lähestulkoon petokselta. Monet tutkijat ovat myös tallentaneet omaa tuotantoaan kokotekstitiedostoina palveluun, ja fuusio herättää epäilyksiä siitä, miten Elsevier ja sen kilpailijat suhtautuvat tähän nyt kun palvelu on Elsevierin omaisuutta. Lisäksi kriitikoita arveluttaa Mendeleyn keräämien käyttötietojen (ml. tutkijoiden lukutottumukset) päätyminen yksinoikeudella Elsevierin käsiin.
Sinänsä kyseessä ei ole mitenkään epätavallinen tapaus: suuret kansainväliset tiedekustantajat tekevät edelleen tavattoman voitollista bisnestä, ja osakkeenomistajilleen tuottamiensa miljoonien lisäksi niillä on runsaasti käteistä rahaa käytettävissä myös investointeihin. Ne ovat ostaneet vähän kerrallaan pois markkinoilta monia itsenäisinä toimijoina profiloituneita pienempiä yrityksiä ja näiden lanseeraamia ohjelmistoja tai verkkopalveluita. Aloittelevien yritysten rahoittajat realisoivat näin sijoituksensa hyvällä voitolla, vaikka myyntipäätös saattaakin tarkoittaa yrityksen alkuperäisen toimintaidean ja sen tuottamien palveluiden vesittymistä.
Fuusio suuren ja varakkaan toimijan kanssa avaa toki yrityksen perustajille uusia laajempia näköaloja ja kasvumahdollisuuksia, mutta uuden omistajan pidemmän tähtäimen prioriteettejä on usein kuitenkin vaikea ennakoida. Elsevierin ja Mendeleyn fuusioon liittyviä mahdollisuuksia ovat analysoineet mm. Kent Anderson Scholarly Kitchen -blogissa ja Jennifer Howard Chronicle of Higher Education -lehdessä. Sen taustalla olevista jännitteistä löytyy näkemyksiä myös Jason Hoytin blogista.
Elsevier on viime aikoina tehnyt kovasti työtä maineensa parantamiseksi satsaamalla myös open access -julkaisemiseen, mutta sillä on kuitenkin taakkanaan paljon varsin tuorettakin historian painolastia. Sen nykyisetkään linjaukset eivät ole olleet kaikilta osin vakuuttavia, sillä se on pyrkinyt johtavaa asemaansa hyödyntäen määrittelemään avointa saatavuutta (Elsevierin käyttämän terminologian mukaan ”Universal Access”) kannaltaan mieleisellä tavalla. Nähtäväksi jää, miten hyvin se pystyy Mendeleyn tapauksessa hallitsemaan fuusion herättämiä vastareaktioita. Oletus varmasti on, että fuusion pienissä aktivistipiireissä herättämä kuohunta menee ohi muutamassa viikossa ja elämä jatkuu sen jälkeen niin kuin tähänkin asti.
